Loimaan Rompepäivät 2016

Viimeinen lomaviikonloppu vietettiin Loimaalla ja Forssassa. Lähdin lasten kanssa jo perjantaina junalla Loimaalle mummulaan, jotta olisin lauantaiaamuna hyvissä ajoin Rompepäivillä. Olinkin heti kuudelta haukkana paikalla, jopa ennen useimpia myyjiä. :)

Rompelehdessä kerrottiin, että tapahtumassa on 650 myyntipaikkaa. Kaikki paikat eivät olleet täynnä, mutta myyjiä oli runsaasti. Vietin romutorilla seitsemän tuntia ja puhelimen sovelluksen mukaan kävelin 10,5km. Romutorin kiertäminen käy siis melkeinpä urheilusta, eikö?

Tarjolla oli vaikka mitä. Paljon oli myös astioita, lasia, posliinia, purkkia ja purnukkaa, vaikka niistä ei nyt kuvia tullutkaan.

Vanhoja leluja.

Mainoskylttejä.

Peltipurkkeja ja nukkekodin kalusteita.

Lisää leluja.

Mainoskyltti tulevaan kahvilaani. (En vielä ostanut.)

Jonkun askartelemia Muumilaakson asukkaita.

Laatikollinen Nasse-setiä.

Kysyin kymmeniä kertoja päivän aikana, paljonko maksaa. Paljonko haluat tästä? Paljonko pyydät? Mitä maksaa? Mikä on hinta? Ja lähes jokaisesta hinnasta tinkasin. Se on osa hauskuutta, vaikka hinta ei sitten putoaisikaan.

Tällaisia löytyi.

Osa löydöistä.

Punaisessa Kehrä-kattilassa oli hintalappu 10e. "Myisitkö kahdeksalla?" "Juu!"
Amberin värinen pikkunoppa oli hinnoiteltu 40euron arvoiseksi, tinkasin vitosen. Kirkas noppa olisi ollut 20e, sain tingittyä kaksi euroa. Frankin jälkiruokakipot maksoivat aluksi vitosen kappale, mutta pienen jutustelun päätteeksi sain kolme kympillä. Pomona-leikkuulaudasta en saanut tingittyä, mutta hinta oli jo valmiiksi todella edullinen.

Löysin myös upean vihreän kastelukannun parilla eurolla.

Kaunis kastelukannu.

Vanhan Legon huoltoaseman löysin heti aamutuimaan. Tätä katseltiin jo alkukesästä Sastamalan romutorilla, mutta nyt sille oli tilaus, koska Miekkonen oli löytänyt vanhoja Lego-autoja heinäkuussa Restaurantapäiviltä.

Miekkosen uusi keräilykohde.

Sunnuntaina ajeltiin Forssan Harrasteajoneuvo Pick-Nickiin. Autojen lisäksi siellä on myös melko iso romutori, joka tänäkin vuonna kierrettiin melko nopeasti, sillä lapset olivat mukana.

Lähempää tarkastelua.

Romutorilta mukaan lähti Tatekan valaisin, Finelin maitotonkka (tai mikälie) ja pari Fauni-aiheista vihkoa 60-luvulta. Miksi ostaa rumia tavallisia vihkoja Tokmannilta, kun voi ostaa ihania Fauni-vihkoja romutorilta?

Forssan löydöt.

Pienet noppapullot päätyivät muiden noppien seuraan. Isoista minulta puuttuu vielä amber, keltainen ja toinen punaisista sävyistä (sininenkin on olemassa, mutta sitä en aio hankkia) ja pienistä puuttuu vihreä. 

Noppakokoelmani.

Luumukuvioinen leikkuulauta on kiva lisä näiden jo ennestään löytyneiden joukkoon. Näistäkin puuttuu vielä mm. maitokannu, muki, lautaset jne.

Kaj Frankin suunnittelemat Prisma-jälkiruokakipot ovat kauniin väriset. Nämä ovat 60-luvulta. Minulla on samaa sarjaa isoja ja pieniä kirkkaita juomalaseja.

Jälkiruokakulhot.

Vanhat lasilautaset löysin myös Loimaalta edulliseen hintaan. Niihin voi sitten laittaa vaikka niitä pieniä syötäviä!

Pieniä lasilautasia.

Erilaisia vanhoja ja hauskoja leluja keräilen kylpyhuoneen kaapin päälle. Sinne päätyivät Minni-vauva ja kumikoira.

Kylppärin lelukokoelma.

Loma on nyt sitten kokolailla paketissa. Mitään ihmeellistä ei tullut tehtyä, mutta mukavaa oli. Nyt on ehkä jo aikakin palailla arkeen ja rutiineihin. Ilolla kohti syksyä!

Loppukesän löytöjä

Muutamia kirppislöytöjä ja hankintoja on tullut tehtyä. Taannoisesta huutokaupasta mukaan tarttui 50-lukuisen oloinen plafondi. Se on todella kookas, eikä varmaan siksi kiinnostanut kanssahuutajia. Toimiva Paavo Tynell -henkinen valaisin oli mielestäni oivallinen löytö ja löysi paikkansa eteisen katosta.

Hyvän huutokaupan jälkeisenä päivänä teimme Miekkosen kanssa kahdeksan kirpparin kierroksen Tampereella, mutta emme löytäneet kerrassaan mitään mainitsemisen arvoista. En lakkaa taivastelemasta, millaista sontaa kirppareilla tarjotaan. Myyjät eivät taida ymmärtää, että monelle tavaralle oikea osoite löytyisi sekajätteestä. Sitten ihmetellään, kun "ei ne tavarat oikein mene kirpparilta". Ei mene ei, jos likaisen, virttyneen ja nyppyisen vaatteen kyljessä on kympin hintalappu (vaikka siihen olisikin kirjoittanut RETRO) tai jos yrittää myydä rikkinäistä kaadinta kuudellakympillä (vaikka se olisikin ARAPIAA).

Mutta, kerta kiellon päälle, pojat! Tänään hurautimme sadepäivän iloksi Kokemäen Tuohitorille, eikä taaskaan tarvinnut tyhjin käsin poistua. Tervetuloa taloon, irtopääkissa!

Olen ihastunut Arabian kissa-aiheisiin maitokannuihin. Tykkään kyllä Heluna-sarjastakin, mutta niitä näkee verrattain paljon niin livenä kuin Instassa tai blogeissa. Kisumisuja ei tule kovin usein vastaan, eikä tämäkään mikään puoli-ilmainen löytö ollut, mutta sallin sen itselleni, a) koska en ole ostanut itselleni juuri mitään koko kesänä (eilen saapunutta puhelinta ei lasketa) b) koska loma on aivan lopussa ja tarvitsen piristystä c) koska olen sen arvoinen.

Pari pienempää parin euron juttua löytyi myös. Kuvan rautalankahärpäke on hintalapun mukaan piipputeline. Piippuja ei taloudessamme ole, mutta näin kaunis esine aina koristeeksi mahtuu.

Kotimainen vanha punainen lasivati maksoi 2e ja on siisti. Aloin heti tietenkin ajatella, mitä pieniä syötäviä siitä voisi tarjoilla. (Pienet syötävät ovat todellakin minun heikkouteni - vaikkakin vain ajatuksen tasolla!)

Tuohitorilla on kivasti lasia ja posliinia, mutta ei se varsinaisesti mikään löytöliiteri ole. Hinnoittelu osataan sielläkin. "Tosi vanha" ja sisältä mustunut kahvipurkki maksoi 32e.

Lotta Svärd -logolla varustettu maitokannu puolestaan kustansi 480e. Näiden hintoja ei ole tullut seurailtua, joten saattaahan se ollakin sen arvoinen.

Kotimatkalla poikkesimme Mouhijärven Kirppis Annussa. Se on ihan sympaattinen pieni kirppari, mutta harvoinpa sieltä on tullut mitään ostettua. Tänään nappasin eurolla mukaan palan Mirja Vännin Metsola -kuosista tapettia. Nämä hahmot ovat aivan valloittavia!

Arabian Lehto -sarjaa oli tarjolla, mutta "Kysy hinnat" -lappu saa aina tuntemaan vastenmielisyyttä hinnoittelijaa kohtaan. Kyllä kirpparilla saisi hinnat olla reilusti näkyvillä.

Takavuosien suosikki, aromipesä, oli myös edustettuna. Muistatteko ne mahtavat tv-shopin mainokset? Kyllä kotikokkia taas vietiin. Tämän ihanuuden olisi saanut hintaan 18e.

Loma vetelee viimeisiään. Tulevana viikonloppuna on vielä Loimaan Rompepäivät ja Forssan Pick-Nick, joihin on hyvä lopettaa onnistunut loma. Niistä kuulette ehkä vielä! :)

Korkomäen kovimmat keräilijät

Pääsimme tänään tutkimaan vanhan kaupan jäämistöä. Myös kaupan yhteydessä sijainneen asunnon sisustus oli erittäin runsas. Pääsemme omassa asunnossamme todennäköisesti samaan muutaman vuoden kuluessa, mikäli materian voittokulku jatkuu. Toistaiseksi meillä on todella runsaasti tyhjää seinäpinta-alaa, ja tänään tajusin, että katoista puhumattakaan!

Ja mitä kiinnostavaa vanhasta kaupasta voisi löytyä? Mainoskylttejä!

Peltipurkkeja löytyi muutama. Suurin osa on poikien leikkimökkiin, mutta "Herkku makeisia" pääsee omiin kokoelmiin, samoin oikein hyväkuntoinen "Sellotape".

Miekkonen löysi autoradan ja 80-luvun V8-lehtiä.

Kaupassa oli myös erittäin runsas valikoima vanhoja Riihimäen ja Karhulan lasitölkkejä. Osaan oli kannet, osaan ei. Haalin mukaan kaksi isoa kymmenen litran tölkkiä ja kolme pienempää.

Keittiöön löytyi upouudet matot. Niin meikäläisen väreissä!

Siellä me oltiin!

Kyllä kesäloma on ihmisen parasta aikaa. Satoi tai paistoi!

Kymppihän riittää!

Joskus harvoin sitä tekee hyvän löydön. Facebookista saa harva se päivä lukea, kuinka joku on löytänyt Finelin Tattikulhon vitosella tai pelastanut Arabian Jupiter-astiaston yläkerran mummolta, joka on juuri kiikuttanut sitä roskiin. Tai sitten on käynyt jumalaton mäihä lasiroskiksella, ja on löytynyt kolmetoista kymmenen litran narupurkkia ja vielä Aimo Okkolinin signeerattua neodyymilasia. Yksi on sattunut sopivasti paikalle, kun tuttavan serkun kummin kaima on heittänyt pois pinkan Ebba Masalineja. Näitähän riittää.

Sanomattakin on selvää, että minulle ei ole niin käynyt. (En myöskään ole voittanut Lotossa.) Olen kyllä saanut äidiltä hienoja lasiesineitä ja äidin tuttujen kautta olen voinut ostaa edukkaasti jotakin pientä. Enoni olisi halunnut taannoin kaupata minulle Arabian 2-litraisen kissakannun hintaan 250e, joten aina sukulaisuussuhteesta antiikkikeräilijään ei ole mitään hyötyä. Kirppiksiltä ja romutoreilta olen tehnyt mukavia löytöjä, mutta en koskaan ihan pilkkahintaan.

Taannoin paikallisella romutorilla minulla kuitenkin oli tuuria. Huomasin erään pakettiauton takatilassa koivuvärisen, kiinnostavannäköisen senkin. Intoani vähän hillitsi se, että olimme liikkellä harrasteautolla, joten ei olisi mitään mahdollisuuksia saada senkkiä mukaan. Kävin kuitenkin tiedustelemassa hintaa, ja sympaattinen pariskunta määräsi hinnaksi kympin. Siis kympin! Löin kympin papan kouraan ja sovin, että tulen myöhemmin iltapäivällä noutamaan huonekalun.

Mikä ei Hondaan mahdu, sitä ei tarvita. Nooh...

Mihis tää laitetaan?

Senkki löysi paikkansa eteisestä. Siitä tulee oivallinen säilytyskaluste pikkusälälle, kuten hanskoille, tumpuille ja villasukille. Lisäksi se on kätevä laskupaikka esim. laukulle. Kunnoltaan vanhus on ihan ok, vähän on käytönjälkeä pinnassa, mutta meillä sillä ei ole niin väliä. Takana on puolikas tarraa, josta käy ilmi, että senkki kotimaista tuotantoa.

Istuu kuin nakutettu!

Vertailun vuoksi on lisättävä, että kaikki vanhat huonekalut eivät kympillä liiku. Romutori, josta tämä senkki löytyi, järjestetään kirpputorin piha-alueella. Poikkesimme samaisena päivänä ystäväni kanssa myös kirpparilla sisällä, ja ystäväni huomasi kauniin pikkupöydän. Siinä ei ollut hintalappua, joten myyjä soitti omistajan paikalle sen kertomaan. Hinta oli kolmesataa. Ei ollut lottovoittajia liikkeellä.

Kolmensadan pikkupöytä.

Kangasalan Restaurantapäivät 2016

Eilen perjantaina vietimme kesäpäivää Kangasalla. Kyseessä oli Tampereen seudun mobilistien järjestämä vuosittainen romutoritapahtuma, jossa on yleensä todella runsaasti myyjiä (n. 700) ja ostajia. Tapahtuma on kaksipäiväinen (perjantaina klo 10-20 ja lauantaina klo 7-15), mutta parhaat löydöt tekee aikainen mato, joten olimme paikalla heti perjantaina jo ennen kymmentä.

Aiempina vuosina aurinko on porottanut ja polttanut pakastebroilerin värisiin jäseniini kunnon punat, mutta nyt sai kääriytyä takkiin ja piiloutua sateenvarjon alle. Myyjiä ja ostajia oli tavallista vähemmän, mutta yhtä kaikki tarjontaa oli mukavasti.

Alkuun satoi ihan kunnolla.

Vähän masentava romutoripöytä...

Arabiaa.

Ja lisää herkkuja. Pienellä Heluna-kannulla oli hintaa 92e.

Hauskat kiukkuiset nuket.

Jatkuvasti tulen nirsommaksi hankintojen suhteen, koska monenlaista alkaa olla jo kerättynä ja puuttuvia palasia on aina vain haastavampaa löytää. Monesti tosin löytää jotain, mitä ei tiennyt tarvitsevansakaan, ja sitten sille löytyy passeli paikka kotoa.

Löydöt.

Vanhoja opetustauluja alkaa jo olla melkoinen määrä, eikä kaikille löydy edes paikkaa. Silti kartutin nytkin kokoelmaa parilla, koska sopuhintaan löytyi hauskat. Paavo Nurmi päätyy yleisurheilua harrastavan kaimansa seinälle ja Tuberkuloosiliiton ohjeistus keittiöön.

Oivallinen keittiöntaulu.

Arabian Pomona ja Tutti Frutti -sarjoja olen keräillyt jonkin verran, ja nyt löytyi vähän täydennystä. Kotona tosin huomasin, että karviainen minulla jo oli... Näin hyvä keräilijä olen, etten edes tiedä mitä minulla on ja mitä ei! Mansikkamuki taas on ollut pitkään toivelistalla, mutta tähän asti on löytynyt vain liian huonokuntoisia tai tyyriitä yksilöitä. Nyt minulla on hienoin mahdollinen kesäkahvimuki! Finelin punainen jääkaappirasia oli edullinen heräteostos. Se tuli ilman kantta, mutta kannen oli tämä kaukaa viisas keräilijä napannut jo aiemmin kirpparilta.

Puuttuvia palasia. :)

Poikkesimme kotimatkalla vielä Lentolassa Pirkan kirpputorikeskuksessa, mutta sieltä ei löytynyt tällä kertaa mitään. JOS en olisi jo ostanut yllä mainittuja tavaroita, OLISIN varmaankin ostanut Kasperi-kynttilänjalan, mutta kun en niitäkään oikeastaan keräile. Pirkan kirpputorikeskuksessa on Retropuoti, jossa on monenlaista kivaa vanhaa tavaraa. Retropuodissa tavarat olivat "oikeissa" hinnoissaan eli vähintäänkin kolminkertaisia kirppishintoihin verrattuna.

Yleiskuva Retropuodin herkuista.

Blogin kirjoittelu on ollut puoli vuotta tauolla. En lupaa lyhentää postaustiheyttä, mutta mielessä olisi pari aihetta, joista saattaisi tekstiä syntyä. Kirppareilla, romutoreilla ja huutokaupoissa käydään edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuulumisiin! :)

Fanetteja keittiöön

Keittiö sai tänään uutta ilmettä, kun ruokapöydän tuolit vaihtuivat Ilmari Tapiovaaran suunnittelemiin Fanett-klassikkotuoleihin. Vanhat tuolit ostettiin Maskusta reilu neljä vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen kotiimme.

Ennen.

Hyvät tuolit ne olivat, kunnes viime kesänä muovipäällyste alkoi irtoilla. Eihän se istumista ole haitannut, mutta silmää kyllä. Joku näppärä tuunaaja ehkä osaisi vaihtaa päällysteet, mutta minulla ei juuri tässä elämäntilanteessa ole aikaa eikä intoa sellaista opetella.

Kulunut päällyste.

Etsin puisia pinnatuoleja "sivutoimisesti" eli silloin tällöin muistaessani Facebookin kirppisryhmistä, Torista, kirppareilta ja huutokaupoista. Monesti tuli sopivia vastaankin, mutta kohtuuhintaiset ehtivät mennä minun pohtiessani ostopäätöstä. Viime viikonloppuna sattumalta liityin Facebookissa "Pelastetaan vanhat esineet!" -ryhmään, ja siellä tuli vastaan kuuden Fanett-tuolin kokonaisuus. Joku oli tietenkin jo ehtinyt huutaa aaveeta, mutta jäin jonottelemaan. Sunnuntaina selvisi, että tuolit olivatkin vapautuneet, joten sovin samantien noudosta.

Ilmari Tapiovaara, Fanett

Tapiovaara suunnitteli Fanett-tuolin alunperin ruotsalaiselle Edsbyn tehtaalle 50-luvun alussa. Suomessa Asko valmisti kyseistä tuolia vuodesta 1955 vuoteen 1966. Fanetteja on tehty eri väreissä (ks. linkki), mutta meille halusin ehdottomasti nämä, joissa on mustaa ja tummaa puuta. Erilaisia pinnatuoleja on tehty lukuisia ja Fanetteja on myös kopioitu. Olisin ehkä kelpuuttanut hyvät kopiotkin, mutta on aina mukavampi löytää aitoa tavaraa.

Oikeastaan tarve olisi ollut vain neljälle tuolille, mutta koska niitä sattui tulemaan kuusi samassa kaupassa, kokeilin, miten ne mahtuisivat keittiöömme. Käänsin pöydän toiseen suuntaan ja vein vanhan radion eteiseen. Sivupöytinä palvelleet pikkupöydät päätyivät nyt ruokailutilan seinustalle ja pari isoa viherkasvia sai viimeisen tuomionsa.

Jälkeen.

Ruokailutila uudistui mukavasti. Tuolit vaikuttavat oikein hyviltä istua ja jopa muutosvastarintainen 5-vuotias hyväksyi uudistuksen mukisematta. :)